Uusi alku

Lopetin blogin pitämisen pitkäksi aikaa. Elämä kääntyi päälaelleen ja asiat ei oikein sujunut niinkun pitäisi. Oli vaiheita, jolloin en ollut varma enää mistään, mutta nyt olen päättänyt että on aika jatkaa eteenpäin vaikka tuli tehtyä pahoja virheitä, ne kuuluvat elämään ja ovat kostautuneet minulle jo moneen otteeseen. Karma.
Poistin kaikki entiset blogitekstit, lukuunottamatta kahta tekstiä joissa oli mielestäni edelleen järkeä joten päätin jättää ne luettavaksi. Muut tekstit olivat kaikki turhaa hölynpölyä. Blogi tulee käsittelemään edelleen varmaankin hevosia, osittain myös muita alueita elämässäni. Nyt ovat kaikki hevoseni olleet talven ajan lomalla sattuneista syistä. Keään mittaan alkaa taas treenailla Donin ja Dacken kanssa. En kuitenkaan tähtää tänä vuonna mihinkään. Kisaaminen ei innosta, Dacke vietää jo eläkepäiviä ja Doni on niin raaka että sen kanssa on turha edes sellaisesta haaveilla (vielä..)

Yhdessä jättämässäni postauksessa kerron Amy nimisestä hevosesta, joka haettiin talliime kuntoutumaan pahasta onnettomuudesta. Hevonen sekä jalat saatiin hoidettua kuntoon ja on elänyt suhteellisen hyvän elämän täällä. Jalkoja ei kuitenkaan saatu leikattua (kuten olisi luultavasti pitänyt) ja ovat nyt väärässä asennossa, joka aiheuttaa kipuja. Tässä taannoin kengittäjämme huomasi myös kaviopaiseen, josta oli johtunut paha ontuminen ja äksyily. Tamma on vasta 5vuotias, enkä usko että pärjää hirveän vanhaksi jalkojensa kanssa. Lisäaikaa pikkuinen sai ainakin. Nyt on kuitenkin edessä päätös siitä, viedäänkö hevonen viimeiselle matkalleen vai yritetäänkö vielä jotain. Rahatkaan ei yksinkertaisesti leikkaukseen riitä. Se tulisi maksamaan monta tuhatta euroa ja on luultavasti ainut vaihtoehto. Tämänkin jälkeen olisi tietenkin pitkä toipumis prosessi edessä joka veisi entistä enemmän aikaa ja rahaa. Joudumme luultavasti mekin luovuttamaan tämän suhteen, joka tuntuu tyhmältä sillä halusin itse "pelastaa" hevosen teruastamolta sillä uskoin että olisi vielä vaihtoehtoja. Taisin olla väärässä.

Amy näytti hyvältä jo kesällä 2013

YOU can make a difference!

Tänään halusin puhua ihmisten käytöksestä. Siitä kuinka vihaan sitä miten me käyttäydymme nykyään toisiamme kohtaan. Ensimmäiseksi tahdonkin sanoa, että pidän erilaisiasta persoonista sekä ihmisistä jotka uskaltavat erottua joukosta. Jokainen ihminen on erilainen mutta samanarvoinen, ja olen otettu siitä kuinka jotkut uskaltautuvat astua esiin ja näyttäytyä täysin omana itsenään. Minä itse olen ulkonäöltäni melko tavallisen näköinen nuori tyttö punaisine hiuksineen, mutta mielepiteeni asioista eivät usein ole samanlaisia kuin muilla. Olen kova ottamaan asioihin kantaa, ja tapaan myös pitää oman kantani. Olen myös kantapään kautta oppinut kuinka kannattaa olla rehellinen ja suorapuheinen. Ja kuten sanonta kuuluu, "rehellisyys maan perii".Eniten minua inhottaa ihmisissä epäoikeuden mukaisuus. Niin eläimiä kuin muita ihmisiäkin kohtaan ollaan päivä päivältä kauheampia. Rasismi ja eläinrääkkäys hyvinä esimerkkeinä. Toivon että kaikki katsoisivat pintaa syvemmälle, ja ajattelisivat asioita. Kuinka  naurettavaa, että ihmisen voi tuomita värinsä perusteella? Se on asia mikä mietityttää ja raivostuttaa minua melkeinpä eniten. Yhtä arvokkaita olemme me kaikki, ja tärkeintä on mitä ihminen kantaa sisällään! Eli heti tähän väliin kuva joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Tähän aiheeseen liittyen myös se, kuinka jotkut eivät ymmärrä koulukiusaukseen liittyviä haittoja. Tai yleensäkkin kiusaamiseen tai muiden ihmisten vahingoittamiseen. Luin facebookista erään esimerkin jonka yhdysvaltalainen opettaja oli antanut luokalleen ala-asteella. Opettaja jakoi jokaiselle oppilaalle paperin mihin sai piirtää unelmansa. Sen jälkeen hän käski rypistää paperin pieneksi mytyksi, avata ja yrittää poistaa paperille syntyneitä naarmuja sekä ruttuja. Tämän jälkeen opettaja sanoi: "näin myös käy kiusatuille, syrjityille ihmisille. Vaikka pääsisikin takaisin jaloilleen, arvet eivät tule katoamaan koskaan." Miksi särkeä toisten ihmisten unelmia ja itsetunto vahingoittamalla heitä niin henkisillä kuin fyysisilläkin tavoilla? Ei kenenkään pitäisi kokea sellaista. Oma periaatteeni on antaa loukkausten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, oikeastaan en välitä mitä muut minusta ajattelevat. Sekään ei aina onnistu.Jotkut ovat herkempiä, tunteensa helpommin näyttäviä ihmisiä, ja ei siihen itsetunnon tärvelemiseen tarvita kuin muutamaa sanaa. Itse uskon, että ihmiset vahingoittavat ja alistavat toinen toistaan vain oman itsetunnon parantamiseksi. 

Jokainen ihminen on kunnollisen kohtelun arvoinen, sääliksi käy niitä jotka eivät näin yksinkertaisia asioita voi ymmärtää. Kumpa tälläisiin asioihin puututtaisiin kovemmin, jotta saisimme aikaan muutoksen! Pelkkä puhe ei enää riitä.

Toivon myös että kaikki nämä niin sanotut "uhrit" jatkaisivat elämäänsä, ja sulkisivat korvansa vihapuheille.

Ne idiootit löytävät sen vielä edestään. Karma has no menu, you eat what you got.

Story of little Angel

Tässä pieni kertomus nuoresta lämminveri tammasta, jolla on rankka taival takanaan.
Tämä pieni tamma on luonteeltaan säpäkkä,vähän säikky ja arvaamaton, mutta omistaa silti suuren sydämen, eikä tahdo kenellekkään tarkoituksella pahaa. Onhan se nuorikin, ja kouluttamaton myös. Käytös saattaa osittain johtua siitäkin että hevosta on joskus lyöty.

"Sirryn nyt suoraan asiaan. Ottakaa tämä tamma. minulla ei ole aikaa tai varaa pitää sitä.  Olette viimeinen vaihtoehto, ja jos kieltäydytte, se haetaan teuraaksi huomenna aamulla"

Tältä kuulosti omistajan soittama puhelu meille.

Tänä saman päivänä puhelun jälkeen oli sattunut vahinko, kun omistaja oli sitonut hevosen rautatolppaan tiukasti kiinni, ja aikoi olla vain hetken poissa.  Tamma oli saanut paniikin, vetänyt rautatolpan maasta irti ja lähtenyt painelemaan suoraan valtatielle, rautatolpan hakatessa takajalkoja. Omistaja oli saanut käännettyä hevosen takaisin tallille päin, ja ajettua johonkin aitaukseen. Rautatolppa oli hakannut irti takajalkojen nahat polvesta vuohiseen saakka, ja toisessa jalassa oli vaurio luuhun asti. (luussa ei kuitenkaan ole kuulemma murtumisen merkkejä). Hevosta ei ole käynyt katsomassa edes eläinlääkäri, vaan on jätetty itse rakennettuun romutalliin seisomaan vanhat veriset siteet jalassa. Kyseisessä tallissa on katto, josta sataa läpi hevosen päälle, ruoho alusta joka on muuttunut mudaksi ja tilaa riittää hädin tuskin kääntymiseen. Hevosella ei ole ollut ketään seurana yli 3 kuukauteen, ja kuulemani mukaan syönyt märkiä paskaisia ruohon jäänteitä maasta.

Eilen meille sitten soitettiin uudelleen, että hevonen olisi mennyt teuraaksi jo muutama päivä sitten mutta kukaan ei saa sitä ulos karsinasta. Hevonen ei vain suostu liikkumaan, vaikka pystyykin jo joten kuten kävelemään. Seuraava puhelu kuulosti sitten tältä:

"Ei tuo suostunut tulemaan ulos edes tallistaan, kun auto sitä tuli hakemaan.
Voisitteko tulla auttamaan hevosen kanssa? Ja jos se ei teille lähde, tilaan uudelleen teurasauton täksi päiväksi"

Tänään olisi sitten edessä pelasta Amy operaatio. Tämä hevonen saa muuttaa meidän tallille kuntoutumaan, jossa eläinlääkäri tulee tarkistamaan jalat, se saa muita hevosia lähelleen, kunnollista ruokaa, sekä asianmukaista hoitoa.